Siirry pääsisältöön

Tekstit

Lasten rakennettu ympäristö Onkkaalassa

Pälkäneellä lapsilla on aina ollut moniaistisesti rikas kasvuympäristö. Luonto ja maaseudun arki ovat antaneet esteettisiä ja tiedollisia oppimisen kokemuksia. Kotipihoilla leikkimökit ja itse tehdyt majat ovat tarjonneet elämyksiä lasten omina paikkoina. Rannoilla on ollut hyvät mahdollisuudet uimiseen, Onkkaalassa myös Kostianvirran uimalaitoksessa (Julius Lehtonen 1926). Lasten terveyteen ja hyvinvointiin ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla kätilöt, neuvolat ja päiväkodit sekä järjestetty kerho-, urheilu- ja kirjastotoiminta. Hyvä elämä ei ole kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Esimerkiksi 1800-luvun lapsikuolleisuudesta kertoo koskettavasti Onkkaalan Anttilan lasten hautamuistomerkki Puistohautausmaalla portin kohdalla. Muistitiedon mukaan tilan isäntä Simo Anttila myös rakennutti kylään kätilön asunnoksi talon, joka on edelleen olemassa Alikyläntien varrella.   Terveystalo (otettiin käyttöön 1949, nykyinen Harjun päiväkoti ) Syrjänharjuntien varressa havainnollistaa t
Uusimmat tekstit

Tunnelmallinen Kostianvirta

Joenmutkassa nykyisen uimalaitoksen kohdalla oli laivalaituri, ja laivamakasiini on vieläkin  paikoillaan. _ _ _Oli kesäpäivän suuri tapaus hiljaisessa kirkonkylässä, kun valkea laiva  iltapäivällä saapui Kostianjoen rantaan. Kaikki, jotka suinkin ehtivät, riensivät rantaan  tapausta todistamaan. Näin muisteli Verna Nukarinen kesänviettoa vuonna 1914 julkaisussa Pälkäneen joulu 1956.  Sydän-Hämeessä tunnelmalliset virtapaikat ovat kulttuurihistorian ja nykypäivän  solmukohtia. Kostianvirralla on poikkeuksellisen huikaiseva tarina 1600-luvun alusta aina  meidän aikaamme asti. Virran miljöössä yhdistyy ainutlaatuinen maantiede, Ruotsin  valtakunnan sotahistoria sekä paikallinen asutus-, teollisuus-, kulttuuri- ja rakennushistoria.  Noin 2 km pitkä Kostianvirta sijaitsee Pälkäneen pitäjänkeskuksen alueella, joka on  valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Kostianvirta syntyi maankohoamisilmiön seurauksena vuonna 1604, kun Pälkänevesi  puhkaisi itselleen uuden lasku-uo

Käsityöläiset maisemassa

Sukututkimusharrastus on antoisaa: sen myötä paikkakunnan ja koko Suomen historiasta tulee  elävää ja läheistä. Harrastaja voi oppia menneisyyden elämäntavoista ja toimeentulosta. Äitini  tekemä yksittäinen huomio kotipaikkani asukkaista Pälkäneen seurakunnan rippikirjoissa antoi  lähtökohdan löytää uutta tietoa esimerkiksi 1700-luvun ammatinharjoittajista pitäjässä.   Huhtioisten kylän Simolassa asui Erkki Matinpoika -nimisen isännän aikana myös pitäjän- räätäli Clemet Mårtensson, joka ei ole minulle sukua. Nimen kirjoitusasu vaihtelee eri arkistolähteissä  ajalle tyypilliseen tapaan, välillä muoto on Clemens. Hän oli syntynyt Kangasalan Vatialan kylän  Lemmettylän talon tulevaan isäntäperheeseen vuonna 1739, kun perhe asui vielä Messukylässä Niskan torpassa.  Hänen äitinsä oli Vatialan Lemettylästä. Pälkäneelle Klemetti muutti Kangasalta – Porin läänistä  – vuonna 1770. Tässä historian vaiheessa lääninraja kulki näin lähellä.    1700-luvulla käsityöläisammattien harjoittaminen ei oll

Huhtioisten kylä

Huhtioisten kylä sijaitsee laajalla, Mallasveden ja Roineen välisellä niemimaalla Myttäälän kylän vieressä.  Varsinainen kyläkeskus ja maatilojen kotipalstat sijaitsivat alunperin Myttäälän Rappumäen ja Huhtioisten Korhonvuoren välisellä alueella, jossa kylän maat pääosin edelleenkin sijaitsevat. Kylän viljelysmaisema muodostuu ikään kuin kahdesta laaksomaisesta peltoalueesta, joiden poikki kylätie kulkee Myttäälästä Seitsiön kylään. Tunnettuja paikannimiä ovat Tuomiportti, Savihaudanmäki, Susienaro ja Susienaronmäki, Pasanmäki, Siiponiemi, Korhonkärki ja Korhonvuori sekä Kurjenhuhta.  Kylän on historiantutkimuksessa arvioitu syntyneen myöhäiskeskiajalla. Sen vanha nimi on Huhti, ruotsiksi Huhtis. Nimi kuitenkin vaihdettiin virallisella päätöksellä muotoon Huhtioinen 1800-luvulla. 1500-luvulla talonpoikaistalouksia oli neljä, joista yksi oli jonkin aikaa Pälkäneen kirkkoherran hallussa. 1700-luvulla tiloja oli puolestaan kaksi - Uotila-Simola ja Paavola. Molemmat jaettiin saman vuosisa

Epaalan, Kuulialan, Onkkaalan ja Pappilan kylien avaruus

Syrjänharjulta Pälkäneveden suuntaan avautuva hymyilevä näkymä, jonka keskellä ovat Vanha kirkko ja Kuulialan kartano, on luonut monille ihmisille mielikuvan Pälkäneestä kauniina kuntana. Tämän maiseman kuvaaminen on rakentanut pitäjän ja sen asukkaiden identiteettiä jo vuosisatojen ajan. Maiseman keskellä liikkuminen ja uudet 2000-luvun tutkimustulokset avaavat kuitenkin uudenlaisia kokemuksia ja laajempia näkökulmia vaikuttavalta tuntuvaan ympäristöön. Siihen liittyy estetiikan lisäksi myös monia dramaattisia vanhoja tositarinoita ja uusia mediakertomuksia. Perinteisen keskihämäläisen maiseman peruselementit ovat läsnä: pitkiä näkymiä, komea harjuselänne, saarekas järvenselkä, tunnelmallinen virta, avaria viljavainioita, vanhoja teitä, kiinteitä muinaisjäännöksiä, rehevää rantaluontoa, vehmaita puistoja ja puutarhoja, kodikkaita kylätontteja, eri-ikäisiä taloja ja kaksi historiaa huokuvaa kirkkoa. Alueen luonne pitäjän elämän keskiössä on toisaalta muuttunut paljon, kun kirkonkylä ja

Museotalo paikallisen rakennusperinteen esimerkkinä

Pälkäneen Mälkilän kylässä sijaitsee Alkmanin talo. Se on entisen Alkman-Kämpin tilan tai myöhemmin Salinmäen tilan museoitu pihapiiri.  Sydän-Hämeessä monista maatiloista on käytetty eri nimiä historian eri vaiheissa. Varsinkin kun kylässä on ollut kaksi samannimistä maatilataloutta, omistajan sukunimen lisääminen etuliitteeksi on helpottanut tilojen erottamista puheessa. Näin on myös museotalon kohdalla. Alkman-suku omisti tilaa ja kylässä oli toinenkin Kämppi-niminen talo. Salinmäki on tilan nimenä uudempi. Museotalon pohjoispuolinen mäki on nimetty Salinmäeksi esimerkiksi eräässä Mälkilän kylän isojakokartassa.  Tilan rakennuksista on jäljellä päärakennus, sauna, piha-aitta ja viljamakasiini. Muut talouden kannalta olennaiset rakennukset on purettu jo vuosikymmeniä sitten. Museoon on myöhemmin siirretty vilja-aitta Kaitamon kylästä.  Päärakennus on 1800-luvulta. Siinä on pirtti, eteinen, keittiö ja kaksi kamaria sekä lasikuisti. Pirttiosan hirret ovat selvästi vanhempia kuin muu os

Kirkonkylä Onkkaala II - Onkkaalanraitin talojen helmiä

Pälkäneen tunnelmallinen kirkonkylä on muodostunut pitkän raitin varrelle. Kylän vanhin tonttialue on peltojen keskellä lähellä Vanhan kirkon raunioita. 1800-luvun kuluessa, kylän palon jälkeen, monien maatilojen pihat siirrettiin pois ryhmäkylästä kauemmas maantien varteen. Vanhan kylän alueella ovat kuitenkin edelleen Ali-Mustalan, Seppälän ja Tiililän talojen vanhat pihapiirit. Kylän laidassa tietä reunustaneet lukuisat pikku mökit hävisivät tältä kohtaa jo kauan aikaa sitten. Nyt paikalla on valtatie 12 ja uudet katuosuudet. Vanhan maantien varrella harjun reunassa on Anttila-Perttulan rustholli- ja kestikievaritalon piha. Se on edustava esimerkki suuren maalaistalon elämänpiiristä 1900-luvun alkupuolella. Vanha vilja-aitta, pihaa rajaava puotiaittojen rivi sekä sen jatkeena oleva ns. mummunpää ja kivinavetta ovat miljöön olennaisia elementtejä asuinrakennusten lisäksi. Pihan vanhemmassa asuinrakennuksessa, joka on maalattu keltaiseksi, on paikkakunnalle melko tyypilliset monikulma